Puusta teräkseen

Puuvene harrastukseni alkoi viisi vuotta sitten, kun satuin lenkkeillessäni löytämään puisen vanhan soutuveneen rannan pajukosta reunojaan myöten upoksissa. Oli jo muistaakseni joulukuu ja ensijäät olivat jättäneet veneen sisään pienen jäälohkareen. Nostin veneen saman päivän aikana ja vanhaa esinettä ei pahalla kaunalla päällystetä, joten ilmoitin poliisille ja asiasta tehtiin löytötavarailmoitus. Kolmen kuukauden jälkeen vene oli minun. Keväällä vene rapsutettiin ja tein siihen uuden perälaudan sitten terva ja ai ai. Purema olikin aika paha. Heti muutaman veneilykerran jälkeen alkoi kiehtoa retkiveneen osto ja Päijänne oli tuntematon pala suomea, pitkään olikin polkuja tallattu.

Puusta teräkseen II

Soutuvene ei jäänyt huomiotta, ystäväni tervaavat sen keväisin ja kalastavat kesät veneellä. Me saimme siis siirtää katseemme retkiveneilyn maailmaan. Monesti ostovaiheessa käydään katsomassa useita veneitä, nykyään niitä on helppo katsoa netistä. Kävimme katsomassa paikanpäällä vain kahta venettä ja toinen vei heti sydämen. Kuvattoman ilmoituksen löysi ystävämme maakunnanmarkkinoilta. Olinkin nähnyt Korpilahdella veneen aikaisemmin kauempaa ja ihaillut. Enpä silloin tiennyt, että tulisin omistamaan sen. Seuraavana keväänä tehtiin kymmenenvuotishuolto. Meriläinen sai pintaansa raikasta valkoista sekä hyttiin että kansiin. Kannesta hiottiin tunkkaisen ruskea petsi pois ja pinta sai päälleen 8 kerrosta Le Tonkinois lakkaa. Pohja hiottiin myös auki, kyllästettiin ja maalattin uudella värillä. Vene sai nimen Greetta. Sillä mentiin neljä vuotta ja saavuttettiin tavoite Jyväskylä-Kelvenne.

Greetta keräsi huomiota laitureissa, missä sitten satuttiinkin olemaan. Viimeinen remontti oli lähtölaukaus teräsveneen hankkimiselle. Perälauta näet uusittiin ja se oli kallista, piti nimittäin tilata puusepältä. Kesällä 2010 ei sitten paljoa ajeltu, katseltiin jo sopivan hintaista terästä netistä.

Toinen kerta toden sanoo

Näin kävi taas. Toinen katsontakerta ja taas mentiin.
Ostokriteereinä olivat kulutuksen kohtuullisuus, tilavuus ja saunamahdollisuus. Ensimmäinen laiva, jota kävimme ajamassa oli hieman ahdas, epämääräinen eikä sisustus ollut meidän tyyliä. Sisustuksen purkamisessa olisi ollut paljon vaivaa. Nettiä oli koluttu Ruotsia myöten ja oltiin jo aika puhki. Vaimoni kehoitti vielä soittamaan vanhan keltaisen pörssin kuvattoman viestin perusteella Hämeenkyröön. Omistajalta sain kännykkään kuvan laivasta. Hämmennyimme, kyseessä oli vesibussi. Hetken tuumaus, uusi soitto ja huomenna katsomaan. Näinhän se kuume nousee.

                                     Kuva jonka omistaja lähetti

Historiaa

Varkaudessa sijaitseva Paul Wahl & Co telakka sai v.1890 Helsinkiläiseltä Julius af Lindforsilta tilauksen valmistaa risteilyaluksen linjalle Helsinki-Kulosaari-Tammisalo-Puotila.
Aluksen teknisiksi tiedoiksi päätyivät tuolloin:

18,90X4.00m
18 ihv, C2cyl. telakan valmistama kone
1891 Varkaus Paul Wahl & Co (rak.nro 166)


Tämän jälkeen omistajat ovatkin vaihtuneet nähinpäiviin mennessä 12 kertaa, itse olen kolmastoista.
Aluksen nimi on vaihtunu myös useasti. Aikaisempia nimiä olivat:
IDUN                        Helsinki
SVEA                         Helsinki
BOTBY                      Helsinki
SVEA                         Helsinki
REGINATAN           Turku
MERENHUISKE I  Naantali (Muumimaa)
REGINATAN           Kyröskoski



IDUN                        Vaajakoski/Jyväskylä (alkuperäinen nimi palautetaan)

                                            


                        



             Sisustus on vielä Naantalin Muumimaan jäljiltä.

               




               Jotain melko vanhaakin löytyy.

 Avara vastaanotto. Katossa on huomioitu koneen vaihtoon liittyvä seikka.

  





       Vaikka laiva ruostuisi ympäriltä, Tupperwaara kestää.

          Delffiinien keinu on karu, siinä on vain yksi naru.

Laivan kylkeen hitsattiin rautaiset pukit, jotta kuljetus sujuisi ripeästi, eikä siihen menisi vielä enemmän rahaa kuin siihen nyt meni.


Laivaa huojuu, sitä nostetaan ja lasketaan.

Uuteen paikkaan tullaan 150km kuitenkin   erittäin mallikkaasti.

                                 
                                 Hiekkapuhalus, paikkaus ja maalaus.

                               

                                                       Valkoinen.

    Perä irtoaa telakan otteesta kauniin peruutuksen jälkeen.

Hallinta siirtyy kapteeneille, joka suorittaa viralliset kuullutukset, onhan kyseessä vesibussi.

Mikä näky, järvi on aina kaunis.

Karhusalo kauniissa ruskapuvussaan.

Tabula rasa

Ensin pitää pyyhkiä taulu, jotta voi suunnitella uutta ja omanlaista.
Ystävämme eivät tykkää istua koko matkaa. Ennemmin saunoa, syödä ja soitella.

Kattoremontti

Laivan katto on rakennettu ilmeisesti esteettisyys tai hinta syistä paneelista,
jonka päällä on aikansa elänyt lasikuitu. Tämä merkkaa sitä että, kattoruoteitten
sisällä olevat puut, joihin panelit kiinnittyvät, keräävät kosteutta. Puu kerää
kosteutta, mutta ei juuri luovuta sitä. Näin metalli osat ruostuvat. Nyt katto tehdään
uudestaan 3mm rauta levyistä. Tuntuu jännältä poistaa kaikki puu ja lisätä tilalle
rautaa, olenhan entinen puuveneilijä. Eipä puuveneessä liiemmin ollut myöskään
hitsattavaa, nyt sekin pitää opetella. Huh.

Talven selkä taipuu

Toista kertaa lumia pudottamassa, nyt ei varmaan tule enää lisää.

Jos kaikki lumi sulaisi katolle, vesimäärä pilssissä nousisi huomattavasti.
Katon lasikuitu on niin vanha että vettä tulisi katon läpi pikkuhiljaa, mistään
katastrofista ei kuitenkaan ole kysymys.







Huomasimme myös laivan olevan kallellaan, tilannetta pitää tarkkailla.

Ei avoauto, vaan avolaiva.

                       kuva. Petteri kivimäki

Katon irroitus vaatii sopivan määrän väkivaltaa, kekseliäisyyttä ja Stihlin. Tyyli millä U-kourussa olevat panelit saa irti, on keksitty. Saa hymyillä. Kattoruoteitten sisällä on puuta mihin paneelit kiinnittyvä tuhansin nauloin. Jos irroittaa puun suoraan kourusta, lähtee koko paneelirivi. Löytyi muutama hitsattu raudan kappale, jotka pitivät ruoteet pirun lujasti kourussa. Häh, nyt homma käy helposti.

TERVETULOA (SITTEN JOSKUS)  

kuva. Petteri Kivimäki

                                                           Kuvassa Mersu, Laiva, Ryobi, Vaimo, Kevät ja Päijänne.
                                                           Koira puuttuu kuvasta kun on kotona. Meille on valitettu
                                                           meidän roskakasoista, joita kuitenkin viemme pois. Ei ole
                                                           kyllä varaa valitta jos katsoo pientäkin osaa ympäristöstä.
                                                          (Kuvan oikea reuna)

Hyvää puuta?

Lasiku"idun" irroittamisen jälkeen katto suikalodaan moottorisahalla, jäljelle jää vain ruoteet, joiden sisällä on vielä "hyvää puuta".

Loppusuora!

Vihdoinkin! Kaikki ruoteet puhdistettu kosteasta puusta. Olipa urakka tehdä kesähelteillä, ei kannata unohtaa juomista.


Noniin. Vanhemmat telakkamestarit eivät olleetkaan näistä raudoista samaa mieltä kuin minä. Eivät kestä, oli tuomio.
Karmea homma ja ruoteet olisi voinut irroittaa suoraan ilman putsausta. Per####!  No, rälläkkä on aina ollut kaverini. Risteilyjono kasvaa kuin kunnallisen terveyshuollon, puutteellisten tilojen vuoksi.

Kävin juuri tutustumassa Terotex 3000 ruostesuojamassaan, se voisi olla hyvä näiden kylkien suojaamiseen. Aine levitetään paineilman avulla tasaiseksi kerrokseksi ja kuivumisen jälkeen päälle voi maalata huoletta jos tarve vaatii. Ikkunaseinien suojaksi ja maaliksi kaavaillaan Hempelin Oxiduria. Aine kuuluu ns. yksivaihemaaleihin ja siinä on kovete mukana. Kaksikomponenttimaaliin saa vielä haluamansa sävyn automaalikaupasta.
Joten, pöly alkaa loppumaan ja pinnat vihdoin saamaan vuosien jälkeen uutta pintaa. Katon hisaustyöstä käydään vielä keskusteluita ennen kuin se aloitetaan.