Puusta teräkseen II

Soutuvene ei jäänyt huomiotta, ystäväni tervaavat sen keväisin ja kalastavat kesät veneellä. Me saimme siis siirtää katseemme retkiveneilyn maailmaan. Monesti ostovaiheessa käydään katsomassa useita veneitä, nykyään niitä on helppo katsoa netistä. Kävimme katsomassa paikanpäällä vain kahta venettä ja toinen vei heti sydämen. Kuvattoman ilmoituksen löysi ystävämme maakunnanmarkkinoilta. Olinkin nähnyt Korpilahdella veneen aikaisemmin kauempaa ja ihaillut. Enpä silloin tiennyt, että tulisin omistamaan sen. Seuraavana keväänä tehtiin kymmenenvuotishuolto. Meriläinen sai pintaansa raikasta valkoista sekä hyttiin että kansiin. Kannesta hiottiin tunkkaisen ruskea petsi pois ja pinta sai päälleen 8 kerrosta Le Tonkinois lakkaa. Pohja hiottiin myös auki, kyllästettiin ja maalattin uudella värillä. Vene sai nimen Greetta. Sillä mentiin neljä vuotta ja saavuttettiin tavoite Jyväskylä-Kelvenne.

Greetta keräsi huomiota laitureissa, missä sitten satuttiinkin olemaan. Viimeinen remontti oli lähtölaukaus teräsveneen hankkimiselle. Perälauta näet uusittiin ja se oli kallista, piti nimittäin tilata puusepältä. Kesällä 2010 ei sitten paljoa ajeltu, katseltiin jo sopivan hintaista terästä netistä.